Kevät koittaa

Kävin tänään pihalla kävelemässä, maa on vielä märkää ja paikoitellen lumen peitossa, mutta sieltä se kevät kuitenkin tulee. Ensimmäinen pikku krookus (keltainen) oli noussut maailman menoa kurkistelemaan, syksyllä muuripataan jättämäni puksin taimet ovat säilyneet vihreinä. Muutamia sipulikasvien varsia näkyi jo kahdessakin eri kukkapenkissä. 

Aina keväällä tulee esiin myös jänisten ja muiden otusten tekemät vauriot. Ainakin yksi omenapuu on teurastettu runkoa myöten, ilmeisesti käyttämäni verkko ei ollut tarpeeksi tukevaa pitämään jänikset loitolla. No eipä ollut ensimmäinen kerta kun näin kävi. Vaahterat, koristepensaat ja luumupuiden latvat ovat myös kelvanneet pomppiville ystäville. Ovathan ne jättäneet vastalahjaksi melko suurenkin läjän lannoitepapanoita, mutta jotenkin tuntuu, että häviölle jäin siinä kaupassa.

Siirrytäänpä sisäasioihin, eli taimiin. Katselin puhelimesta, että olen helmikuussa laittanut nykyiset tomaatin ja paprikat siemenet kasvamaan. Nyt niistä on tullut jo yli viisisenttisiä taimia, tosin alkuvaikeuksilta ei tälläkään kertaa vältytty. Jostain syystä vaikka sain tomaatin siemenet tekemään juuria, ne eivät halunneet kasvaa ylöspäin. Jouduin siis täydentämään lajistoa kaupan helmitomaatin siemenillä. Suippopaprikatkin tuntuivat olevan vähän niin ja näin, että kasvetaanko vai ei, mutta lopulta aloittivat kasvun ylöspäin. 

Syksyllä autotalliin tuomani verenpisarat ja pelargoni ovat talvehtineet ja edelleen hengissä. Vaihdoin niille viimeviikolla mullat, pari kukka-alkua olisi, jos haluavat kukkia sisätiloissa.  Tuntuu että vaihdoin hirvittävät määrät multaa eri kasveille, mutta en nyt muista mille kaikille. Multaa silti ostin jo toistamiseen lisää, taimimultaa pikkukasveille ja kukkamultaa kukkiville kasveille. 

Jatkan kevään tarkkailua, kirjoittelen taas. - Tiina